Tunsin joskus sen lämmön sinusta joka kulki lävitseni aaltoillen

Ja joskus meillä oli varjot jotka yhdessä kulkivat, rinnakkain, eteenpäin

Tuskin muistan enää

Hetki kun minua kylmäsi

Oli se, kun tajusin ettei meillä olekaan aarretta sateenkaaren päässä

Minä rakennan muurini uudestaan korkeaksi, sisintäni suojaamaan

Hölmöhän se on joka vaan itseään satuttaa