Onks lataamo jo kunnossa? Sä kysyit. Mua huvitti. No ei oo vielä. Sanoin.

Kyllä sä mut tunnet. Vaikka aina sanot että et sä osaa mua lukea. Aika opettaa näköjään.

Sua mä luen kuin avointa kirjaa. Siks tunnen olevani eriasemassa. Mun on helpompi peittää sulta juttuja.

Yhteen me on kai kasvettu vuosien saatossa. Teinirakkautta. Siitä tää lähti.

Nyt mä oon miettiny mistä enää erottaa rakkauden ja kiinnikasvamisen? Onko rakkaus aina samanlaista?

Onko nyt vaan turvallisuutta ja vakautta? Pitääkö aina katsoa toista hurmiossa?

Onko ne arjen pikkujutut mitkä ratkaisee?

Miks mulla on välillä olo niin kuin tää ois kulissia ja esitetään vaan päivä toisensa jälkeen.

Onko mulla tarve erkaantua susta vai onko tää vaan itsensä etsimistä?

Kai mä sua rakastan. Mutta rakastanko vaan siksi että niin on helpompi?

Vai siksi että sä oot mun sielunkumppani?

Kuka näistä tietää.

Onhan sitä rakkautta monenlaista. Ei kai sen ole väliä sit loppujen lopuks millälailla rakastaa!

syd-normal.jpg